Vanheneva vesihuoltoinfra vaatii saneerausta
Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n apulaisjohtaja Mika Rontu kertoo vesijohtoverkoston saneerausvelan olevan nyt 8 000 kilometriä ja viemäriverkoston 1 500 kilometriä.
Korjausinvestointeihin pitäisi käyttää Vesilaitosyhdistyksen teettämän selvityksen mukaan liki 800 miljoonaa euroa vuodessa, joka on kaksinkertainen määrä euroja nykyiseen verrattuna. Vesijohtoverkoston tilanne on karmaiseva: saneerausinvestoinnit olivat vuosina 2016–2018 noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, kun tarve on vuoteen 2040 saakka yli 250 miljoonaa euroa vuodessa.
Mitä tapahtuu, jos saneerauksiin ei ryhdytä?
– Jokainen vesijohtovuoto on riski. Ensin voi tulla vesikatkoja, sitten kellareihin viemärivesiä. Vesijohtovuotojen kanssa on riski, että maaperästä tulee mikrobeja, jotka aiheuttavat talousvedestä johtuvan epidemian, Rontu sanoo.
Vesihuoltoverkoston kunto ei ajantasaisesti tiedossa
Vesihuollon investointitarpeet 2040 -selvitys toteaa korjaustoimien hitauteen vaikuttavista syistä:
– Tällä hetkellä verkostojen kuntoa koskevan systemaattisen tiedonkeruun puuttuessa ajantasaista arviota verkostojen tilasta ei ole.
Ideaalimaailmassa vesihuoltoverkoston saneeraaminen perustuu verkkotietojärjestelmään, josta nähdään vuodot ja mitä materiaaleja on missäkin verkoston osassa käytetty. Säännöllisillä kuntotutkimuksilla selvitetään vesihuoltoverkoston kunnon kehittymistä, ja näin pystytään arvioimaan, mitkä verkoston osat milloinkin tarvitsevat saneerausta sekä millä menetelmillä ja materiaaleilla saneeraus tehdään.
– Verkkotietojärjestelmä on tällä hetkellä reilulla sadalla isolla vesilaitoksella noin 1 500:sta. Ne kattavat noin 90 prosenttia suomalaisista veden käyttäjistä, Rontu sanoo.
Vesijohtoverkostoon putkia sadaksi vuodeksi
Vesijohtoverkostossa on monenlaista tekniikkaa. Vanhimmat putket ovat 1800-luvun lopun paksuja valurautaputkia, joita löytyi muun muassa Helsingin Hämeentien remontin yhteydessä. Muovia alettiin käyttää 1950-luvulla ensin maaseudulla ja myöhemmin kaupungeissa.
Vesilaitosyhdistys on mukana pohjoismaisessa Nordic Poly Mark -yhteistyössä, jossa muoviputkille jo vuonna 2004 luotua vapaaehtoista tuotesertifiointimenettelyä kehitetään edelleen. Nordic Poly Mark -merkki osoittaa, että tuote vastaa pohjoismaisten olosuhteiden edellyttämiä laatuvaatimuksia.
– Tavoitteemme on, että putket suunnitellaan kestämään sata vuotta, mainitsee Rontu.
Ohjeita putkistojen kunnon tutkimiseen
Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston puoleksi rahoittamassa hankkeessa laaditaan parhaillaan ”Viemäreiden visuaalinen tutkiminen” -ohjeistoa viemäreiden kuntotutkimukseen. Raportti valmistuu kesäkuussa 2021. Vastaavanlainen hanke on meneillään vesijohtojen osalta, ja se valmistuu kesällä 2022.
Tutkimukset ja sitä seuraavat toimenpiteet ovat tarpeen, sillä vesilaitosten vesijohtoverkostoihin pumppaamasta puhtaasta vedestä laskuttamattoman veden osuus on 17–18 prosenttia. Tästä suurin osa johtuu vuodoista. Vuoden 2018 ROTI-raportin mukaan tämä tarkoittaa 58 miljoonaa kuutiota puhdasta vettä, jonka arvo on noin 100 miljoonaa euroa.
– Määrä on eurooppalaisittain aivan kauhistus, ja jokainen prosentti on liikaa. Parhaimmillaan on laitoksia, joilla hukka on vain pari prosenttia ja pahimmillaan 50 prosenttia. Taloudellinen optimi voisi olla noin 10 prosenttia, sillä roudan vuoksi kaikkia vuotoja ei saada pois saneeraamalla niin, että se olisi taloudellisesti kannattavaa, Rontu sanoo.
Vesihuoltolaitosten asiakasmaksuihin korotuksia
Investointeihin tarvitaan euroja, jotka vesihuoltolaitosten pitää kerätä asiakasmaksuina. Se ei ole helppoa, vaikka vesi on Suomessa halpaa. Korotuksia on luvassa.
– Vesihuoltolaitokset kehuvat alhaisilla maksuilla, vaikka niiden pitäisi keskittyä tuottamaan entistä parempia palveluja asiakkailleen. Hinta-laatusuhde pitää saada kohdalleen, Rontu sanoo.
Vesihuoltolaitosten pitää tarjota asiakkailleen puhdasta vettä myös poikkeustilanteissa eli silloin, kun omassa tuotannossa on ongelmia.
– En usko, että kaikilla vesihuoltolaitoksilla on varauduttu riittävästi poikkeustilanteisiin.
Vesihuoltolaitosten ja -osuuskuntien pienet toimijat yhteen
Suomessa on noin 1 500 vesihuoltolaitosta tai -osuuskuntaa.
– Meillä on paljon pieniä yksiköitä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia suunnitelmalliseen omaisuuden ylläpitoon, Rontu arvioi.
Lääkkeeksi hän ehdottaa pienten laitosten fuusioita ja sitä kautta enemmän resursseja vesihuoltoverkoston ylläpitoon. Hyviä esimerkkejä yhteenliittymistä ovat Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy ja Kymen Vesi Oy.
Osa kuntapäättäjistä karsastaa hyväksi havaittua toimintatapaa ja haluaa pitää laitoksistaan kiinni.
– Epäillään, että joku hyötyy enemmän kuin toinen. Siksi lainsäädännön uudistaminen on ainoa tapa tilanteen korjaamiseksi. Monia malleja tarvitaan, mutta näyttää siltä, että lopulta vain pakko auttaa, Rontu summaa.
Teksti: Jukka Nortio
Kuva: Ville Rinne
Infograafi: Jani Söderlund
Juttu julkaistu alun perin Onninen-lehdessä 4/21
